Tob 12

Enkeli Raphael ilmoittaa, kuka hän on, ja menee pois. 1Sitte kutsui Tobia poikansa tykönsä, ja sanoi: mitä me annamme sille pyhälle miehelle, joka sinun kanssas vaeltanut on? 2Ja Tobia vastasi isäänsä: kuinka me taidamme maksaa hänelle ne hyvät työt, Jotka hän minulle tehnyt on? 3Hän on minun terveenä vienyt pois, ja tuonut kotia jälleen: hän toi sen rahan Gabelilta itse, ja autti minua tälle emännälle, niin hän myös ajoi pois pahan hengen, ja teki hänen vanhempansa iloisiksi. Jopa hän autti minua itse, kuin minun suuri kala niellä tahtoi, ja antoi sinulle näkös jälleen, ja on tehnyt meille sangen paljon hyvää. 4Kuinka siis me taidamme maksaa hänelle senkaltaiset hyvät työt? Mutta minä rukoilen sinua, isäni, taritse hänelle puoli kaikesta siitä tavarasta, jonka me myötämme tuoneet olemme, että hän ne ottais. 5Ja molemmat sekä isä että poika kutsuivat hänen erinänsä, ja rukoilivat häntä ottamaan puolen kaikesta siitä tavarasta, jonka he myötänsä tuoneet olivat. Ja minä olen Raphael, yksi niistä seitsemästä enkelistä, jotka seisomme Herran edessä. 6Ja hän sanoi heille salaisesti: kiittäkäät te ja kunnioittakaat taivaan Jumalaa jokaisen edessä, että hän teille senkaltaisen armon näyttänyt on. 7Kuningasten ja päämiesten neuvoa ja salaisuutta pitää salattaman; mutta Jumalan töitä pitää korkiasti ylistettämän ja julistettaman. 8Senkaltainen rukous paastolla ja almuilla on parempi kuin kultaa koota tavaraksi. 9Sillä almut vapahtavat kuolemasta, pyyhkivät pois synnit, ja pitävät elämässä. 10Mutta jumalattomat saattavat itsensä pois hengeltänsä. 11Niin minä nyt ilmoitan teille totuuden, ja en salaa teiltä sitä salaista käskyä. 12Kuin sinä niin katkerasti itkit ja rukoilit, ja nousit rualta, ja hautasit kuolleita, kätkit ruumiit salaa huoneeses, ja hautasit ne yöllä, silloin minä kannoin sinun rukoukses Herran eteen. 13Ja ettäs Jumalalle kelpasit, niin sen piti niin oleman; ilman kiusausta ei sinun pitänyt oleman, ettäs olisit koetelluksi tullut. 14Ja Jumala on minun lähettänyt parantamaan sinua, ja ajamaan pois sitä pahaa henkeä, joka Saaran sinun poikas emännän tykönä oli. 16Ja kuin he sen kuulivat, hämmästyivät he, vapisivat ja lankesivat maahan kasvoillensa. 17Ja. enkeli sanoi heille: Olkaat hyvässä turvassa, ja älkäät peljätkö. 18Sillä se kuin minä teidän tykönänne ollut olen, sen on Jumala niin tahtonut; kiittäkäät ja kunnioittakaat häntä. 19Minä olin syövinäni ja juovinani teidän kanssanne, mutta minä nautitsen näkymätöintä ruokaa, jota ei yksikään ihminen nähdä taida. 20Ja nyt on aika, että minä menen taas hänen tykönsä, joka minun on lähettänyt; kunnioittakaat te Jumalaa ja ilmoittakaat hänen ihmeitänsä! 21Ja kuin hän sen sanonut oli, katosi hän heidän silmäinsä edestä, ja ei he häntä enää nähneet. 22Ja he lankesivat maahan kolmeksi hetkeksi, ja kunnioittivat Jumalaa; sitte nousivat he ja sanelivat niitä, ja ilmoittivat hänen suuria ihmeitänsä.